1/27/2018

Ylhäältä alas

On tosi kivaa kun tulee uusia tuulia neulomiseen.
Silloin kun minun neulominen
alkoi,oli vuosi 1984... kait.
Lankoja oli vain Novitalta
ja Sokos taisi olla ainut kauppa mistä sitä sai täällä Keski-Suomessa.
Ikää minulla oli vasta 12 v joten voihan 
olla, että muutakin tarjontaa saattoi olla,
mutta tämä tyttö pääsi lankakaupoille
vain sinne minne vietiin.

Silloin kun aloitin, neulottiin paksuja, isoja neulepaitoja.
Eka neulepaita oli pelkkää oikeaa, neljä kerrosta aina värillään, minttu, vaaleanpunainen ja keltainen.
Puuvillainen, niin muotineule että!
Kyllä sitä vain oli ylpeä viikkiluokkalainen omatekemässä paidassa.

Tusina jos toinen valmistui jo ennen peruskoulusta pääsyä.
Neulominen on vain niin kivaa.
Neuloin joka välitunnin minkä sisällä sai olla, käytävän lattialla istuessa.
 Lukiossa jopa tunneillakin jos opettaja siihen luvan antoi.
Myös kauppis meni niin neuloen että..
Hyviä muistoja on paljon neulomisesta.
*****
Nyt sitten on uudet haasteet.
On silmukkamerkit ja kaikki muu ihmeellinen :o)
Nyt neulotaan ylhäältä alas.
Jep Jep.
Mutta kyllä on vähän vastaansanomistakin.
 Hienoa merinovillaa
kun neuloo näin niin alkuun on niin ihanaa..
Sitten kun aloitat hihan siihen jo valmiiseen etu-takakappaleeseen
niin koko käsityö pyörii hyrrää sylissä,
voi huomata, että valmistuva neule on kuin monta
vuotta käytetty, nukkainen, nuhruinen.
Uusi, mutta jo neuloessa kaluttu loppuun.
Niinpä minä kaivoin minun toisella luokalla
tehdyn käsityöpussin esiin
ja laitoin käsityöni siihen.
Hyrrävaikutelma on kivasti muuttunut
sellaiseksi, etten koko neulomisen ajan sure
lopputuloksen nuhraantumista!
Ensin mietin jopa muovipussia. Pyörisi ihan
itsestään sylissä, mutta onhan tämä nyt nostalgisen hieno
juttu käyttää vanhaa, ihan itse ompelemaani
käsityöpussia kouluajoilta.
On siinä sitä kitkaa kyllä vähän, mutta enköhän sen kestä
***
Tosin on tässä ylhäältä alas neulomisessa toinenkin vika.
Neule painaa, ei meinaa meitsin vanhenevat olkapäät 
jaksaa painoa ja vääntöä.
Eli ennemmin taidan neuloa vanhanaikaisesti.
Esim tämä neuletakki ei tehnyt toteutusvaiheessa yhtään kipuja
olkapäihin. Kappaleet tehty siis niin vanhanaikasesti.(kai se pitää sanoa
näin nykyään)
Alhaalta ylös omina kappaleina ja sillei lopuksi koottu yhteen.
Sivusaumat tuovat minusta ryhtiä aina
neuleisiin, jos niistä haluaa oikeasti pitkäikäsiä.
***
Nyt tekeillä oleva neule
muistuttaa olkapää kivuista 
joita sain kun tein Gem Stonea.
**
Niinpä
kivat kepeät huivit jatkavat
varmaan esittelyään täällä.
Jotain tahdon neuloa, 
mutta kevyitä kiitos!

Mielipiteitä?? Kuinka ja mitä jaksat neuloa?






Ei kommentteja: